GC2ZCJX Amazonia (Unknown Cache) in Finland created by peltzi

This cache has been archived.

peltzi: Olin menossa huoltamaan tätä kätköä, mutta sitäpä ei löytynytkään enää mistään! [:(] Paikka on muutenkin muuttunut viime aikoina niin paljon, ettei karttakaan pidä enää täysin paikkaansa. Pistetään tämä siis suosiolla arkistoon - kiitos kaikille kävijöille!

GC2ZCJX ▼

A cache by peltzi Message this owner

Hidden : 7/18/2011

Difficulty:

Terrain:

Size: Size: regular (regular)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

John Doe hikoili kuin pieni sika. Hän oli juossut kirjaimellisesti henkensä edestä, väistellen sademetsän puiden koukeroisia juuria ja raapien kasvonsa verille pensaiden teräviin oksiin. Viime hetkellä hän oli onnistunut karkaamaan Amazonian vihaisilta alkuasukkailta ja huohotti nyt turvassa pienessä, kiikkerässä kanootissa. Pieni, salaperäinen lieriö lojui hänen vieressään kanootin pohjalla. Aarteen sieppaaminen oli onnistunut, mutta valppaat vartijat olivat havainneet hänet ja hälyttäneet koko kylän väen takaa-ajoon.

Äkkiä John säpsähti uuden vaaran edessä, kun kanootti alkoi kulkea nopeammin. Saman tien hän oli kuulevinaan jo etäisen pauhun, ja John tiesi mitä se merkitsi: Vesiputous! Hänen olisi päästävä nopeasti rantaan, ennen kuin virta olisi liian voimakas! Hän meloi vimmatusti, mutta virtaukset olivat jo liian vahvoja! Mikä tuo on? Silta!

Kanootti lipui - tai pikemminkin jo syöksyi - sillan alta, ja John tarrasi puurakenteisen sillan palkkeihin toisella kädellään. Toisessa kainalossaan hän puristi aarretta. Siitä hän ei vähällä luopuisi. Viimeisillä voimillaan hän nosti aarteen sillan päälle, raahautui itse perässä ja lyyhistyi siihen.

Pian John jaksoi nousta pystyyn ja alkoi hitaasti lönkötellä polkua eteenpäin. Äkkiä hän kuuli etäistä rapinaa. Samassa kuului ujellus, ja nuoli viuhahti Johnin vierestä iskien voimalla puuhun. "Alkuasukkaat! Ne penteleet löysivät minut uudelleen!" Hän kääntyi tulosuuntaansa ja kompuroi läähättäen polkua eteenpäin. Hyvin pian hän tajusi, että aarre hidasti häntä liikaa. Siitä olisi pakko luopua, mikäli hän haluaisi säilyttää henkikultansa. Pian John huomasikin sopivan kätköpaikan ja sujautti aarteen nopeasti piiloon. Hän yritti painaa paikan mahdollisimman tarkasti mieleensä. Tästä olisi pakko tehdä kartta, jotta aarteen sijainti ei unohtuisi. Jonain päivänä hän palaisi tänne vielä takaisin!