Kätkökeikka Laihialle Mystery Cache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätkökeikka Laihialle
eli pitkä, mutta kammottava kertomus kätkökuvauksen lyhykäisyydestä
Olipa kerran eräässä kaupungissa Laihia-niminen kaupunginosa. Saadakseen mainetta, kunniaa ja uusien asukkaiden kiinnostusta aluetta kohtaan kaupunginhallitus päätti tehdä sinne geokätkön. Säästösyistä kätkön kuvauksen sanoihin kaupungilla ei kuitenkaan ollut juurikaan rahaa. Siksi kuvauksen tuli olla mahdollisimman lyhyt ja sisältää mieluummin enemmän numeroita kuin kirjaimia. Ulkomaisia kirjaimia kuvauksessa ei myöskään missään tapauksessa saanut olla, sillä ne olivat hallituksen puheenjohtajan mielestä kalliimpia kuin kotimaiset.
Lyhyen ja kaiken oleellisen kertovan kätkökuvauksen saamiseksi kaupunki päätti siis julistaa kätkökuvauskilpailun, jonka voittajalle annettaisiin pesuvadillinen käytöstä poistettuja micropurkkeja tai hiljattain kuivatettuja silica-pusseja.
Saapuipa tieto kilpailusta lopulta myös erään lähistöllä asuvan jästi-isän tietoon, ja koska isällä oli kolme geokätköilevää poikaa, niin kehotti hän poikiaan tietysti osallistumaan tuohon jaloon kilpailuun. Ja tokihan pojat halusivat olla isälleen kuuliaisia ja ryhtyä kirjailijankykyjään koettelemaan.
Ensin urakan aloitti pojista vanhin. Hän suunnitteli päivän, suunnitteli toisenkin, ja niiden välisen yönkin hän suunnitteli, kunnes oli mielestään valmis toteuttamaan ajatuksensa. Saatuaan kuvauksensa valmiiksi, hän laski vielä käyttämiensä sanojen lukumäärän ennen kuin lähti kaupungintalolle tuotostaan näyttämään. Ihmeekseen hän huomasi, että hänen kuvauksessaan oli sanoja tasan yhtä monta kuin tässä esitarinassa on ollut tähän asti. Poika oli siis tyytyväinen tuotokseensa.
Tyytyväisenä hän ei kuitenkaan matkaltaan palannut, sillä suureksi yllätyksekseen kaupunginhallitus haukkui sekä hänet että kätkökuvauksen lyttyyn. Pahoilla mielin ja murtuneena saapui hän siis kotiinsa ja istahti tuolilleen murjottamaan.
Aikansa isoveljensä murheellista hahmoa katsottuaan toisiksi vanhin veljistä arveli, että nyt olisi hänen vuoronsa yrittää, ja alkoi hän miettiä ytimekästä kätkökuvausta. Mietti hän siis asiaa päivän, mietti toisenkin, ja niiden välisen yönkin hän mietti, kunnes oli mielestään valmis toteuttamaan sen. Saatuaan kuvauksensa valmiiksi hänkin laski vielä käyttämiensä sanojen lukumäärän ennen kuin lähti kaupungintalolle tuotostaan näyttämään. Ilokseen hän huomasi, että hänen kuvauksessaan oli sanoja tasan puolta vähemmän kuin isoveljensä kuvauksessa. Niinpä veli oli sangen tyytyväinen tuotokseensa.
Mutta eipä aikaakaan, kun palasi keskimmäinenkin poika murheellisena kotiinsa ja paiskasi georeppunsa nurkkaan ryhtyen itsekseen murjottamaan.
Aikansa isoveljiensä murhetta katsottuaan kysyi myös veljistä nuorin, joskos hänkin voisi nyt koettaa väsätä kätkökuvauksen. Vanhemmat veljet naureskelivat tietysti pahasti hänen innolleen ja vähättelivät hänen mahdollisuuksiaan, sillä olihan pikkuveli vasta peruskoulun alaluokalla.
- Ethän osaa edes kunnolla kirjoittaa, vanhin veljistä sanoi happamana ja hampaitaan kiristellen.
- Mutta kokeile nyt kumminkin, jos haluat, sillä eihän tuo mitään maksa, keskimmäinen veli huokaisi lopulta hiukan sovittelevammin, ja muutapa ei pikkuveli tarvinnutkaan.
Hän meni oitis tietsikkahuoneeseen, aukaisi koneen ja naputteli sen ruudulle rivin numeroita ja tilkkasen tekstiä, vilkaisi aikaansaannostaan pikaisesti ja painoi sitten print-nappulaa.
Hetipä tulostui tuotoksensa paperille, sillä eipä siinä toden totta monen montaa sanaa ollut. Voisipa joku väittää jopa niinkin, ettei siinä ollut oikeita sanoja juuri ollenkaan, mutta kaupunginhallitus oli kuvauksen nähtyään heti vallan haltioissaan ja ojensi nuorimmalle veljelle lupaamansa palkkion torvien törähdellessä tunteellisesti taustalla. Ja niin eleli nuorin pojista onnellisena palkintopurkkiensa kanssa elämänsä loppuun asti (sillä ei hän raaskinut antaa niille samaa julmaa kohtaloa, minkä monet Tupperwaara-purkeista ovat joutuneet geomaatikkojen käsissä kokemaan.
Sen pituinen se!
- Tai no, ei nyt ihan, sillä meinasipa tuossa jäädä kertomatta se, millaisen kätkökuvauksen nuorimmainen poika oli aikaansaanut. No, tällainenhan se oli:
Purki on täälä:
61.05.0KH - 28.19.JLK
Käy etsmäsä se!
Alla oleva kuva on toimituksen lisäämä eikä siitä saanut kaupungilta minkäänlaista lisäpalkkiota.
Mutta jossain tuollahan se purkki on. Ei muuta kuin sinne vain ajelemaan, jos vaikka sattuisi purkki löytymään silviisiikii, mutta muistakaa silti, että bensa on kallista! 
PS. (= Pikkuinen Spoilaus). Jos olet oikein välkky tai muuten sopivassa mielentilassa, pystyt varmaan löytämään tuon kaupunginhallituksen piilottaman kätkön pelkästään tuon nuorimman veljen kuvauksen perusteella, mutta ehkä tuon kenkkumaisen pitkän alkukuvauksen lukeminen ei kuitenkaan mennyt sinulta ihan kokonaan hukkaan – sillä sisältää se joitain vinkkejä koordinaattien etsintään…
Mutta:
Jos tuntuu siltä, että hukkaan meni lukeminen, niin pahoittelen aikasi kulumista turhuuteen.
Jos taas tuntuu siltä, että ei mennyt, niin onnittelut luetun ymmärtämiskykysi korkeasta tasosta.
Heh heh.
Ja loppuvaroitukset vielä tähän:
1. Ottakaa omat eväät Laihian georeissulle mukaan!
2. Kohde ei tuottane suuriakaan mielihyvän tunteita ja paikkakunnallemuuttamispaineita kenessäkään, (mutta sehän onkin jo taas kaupunginhallituksen piilottelun vika, ei minun). 
Tämä kätkö on jatkoa Geosarjaan: Sen pituinen se!
Aiemmin sarjasta on ilmestynyt myös seuraavat kätköt:
Kätkökeikka keskustaan,
Käkökeikka Karjala kunnail,
Kätkökeikka Laihialle,
Kätkökeikka Trullilaan,
Kätkökeikka Hälypahkaan,
Kätkökeikka Jänisvaaraan
Kätkökeikka Hermosilloon
Kätkökeikka kohteen viereen
ja
5xT Tahdotko Todella Tulla Tänne Talvella?
Additional Hints
(Decrypt)
Fr rv byr fryynvara, zvygä fr ruxä aälggää. (Chexxv fvvf).
Cvxxhirywra xhinhxfrffnxva ba ivryä 2/3 wbgnxva gheuhhggn ryv yvvxnn...